keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Motivaatiopula

Buu, tänään on kunnon hulttio-olo ja tekisi mieli jättää baletti välistä... Mistä ihmeestä se motivaatiota naposteleva peikko välillä hiipii mieleen?

Talvi on mennyt vähän sellaisella fiiliksellä, että aamulla ja päivällä olen ihan pirteänä. Odottakaas, kun ilta tulee ja joudun lähtemään kävellen/pyörällä tunnille, niin alkaa väsyttämään ja jopa hieman ahdistamaan. Tunnilla on enimmäkseen mukavaa, mutta olen jotenkin aivan täysin kyllästynyt saamaan joka ikisessä sarjassa kasan korjauksia. Ei siinä mitään, se on hyvä tyyli opettaa ja arvostan Lehmussaarta juuri sen takia, että hän jaksaa tosissaan piiskata myös meitä aikuisia ja baletissa ainut tie onneen, on korjata virheet. Vika on siis itsessäni, koska jotenkin elän sellaista hetkeä, että toivoisin voivani tanssia vaikkapa viikon ihan vain fiilispohjalta, eikä aina valvovan silmän alla. Tiedän, että nämä fiilikset menevät ohi ja väännän itseni tänään tunnille (vaikka omaa kehoa pitäisi tietysti myös kuunnella ja mennä vaikka aivottomana lenkille, jos balettitunti ei nappaa), mutta pitipähän purkaa tätä hieman tänne blogin puolelle.

Ballerina Project - Zarina

Ystäväni kilpailee tosissaan eräässä Turun thainyrkkeilyn kisaryhmässä ja olemme aina keskustelleet, miten samantyylisiä lajeja baletti ja itsepuolustuslajit ovat. Molemmissa vaaditaan keskittymistä, kehonhallintaa, kurinalaisuutta, hirveää määrää harjoittelua ja itseluottamusta (plus paljon muuta...). Ystäväni oli juuri ottelemassa tärkeässä ottelussa ja hän kertoi kuinka viikko ennen kilpailua on tärkeää vetää viimeiset reenit ilman korjauksia ja pelkästään tsemppimeiningillä,  itseluottamusta kasvattaen. Juuri tällaista viikkoa minä tähän hetkeen tarvitsisin!

Kärsiikö joku muu tällä hetkellä motivaatiopulasta..?

8 kommenttia:

  1. Moi Saara!

    Mullakin on välillä motivaatiopula, tuntuu että treenaus menee silleen aalloittain, välillä huvittaa ja välillä ei huvita. Mutta sitten se motivaatio löytyy jostain kulman takaa; tulee sellanen inspiraatio ja jaksaa taas mennä tunneille :)

    Mut kun sanoit että väsyttää ja ahdistaa, ja oot muuten kuitenkin pirteä, niin mietin että voisitko olla menossa ylikuntoon? Ootko syöny, juonu ja nukkunu tarpeeks? Ootko treenannu nyt tavallista enemmän tai kovemmin?
    Ylikunto on tosi ikävä juttu, varsinkin jos treenaamista jatkaa vaan vaikka väsyttää ja ei huvita, niin voi saada ittensä tosi pahasti rikki :(

    Ylikunto on siitä ikävä juttu kans, että sitä ei oikein voi mitata tai testata, että onko nyt ylikunnossa vai ei.

    Mutta ootko miettiny tollasta?

    VastaaPoista
  2. Hep, täällä yksi motivaatio-ongelmainen! Muutin vuodenvaihteessa työn takia Turusta Helsinkiin, ja siinä tuli sitten samalla kertaa aika paljon muutoksia elämään. Balettitunnit on olleet mulle aiemmin tosi tärkeitä, niillä oon pystynyt keskittymään tosissani siihen mitä just sillä hetkellä teen, ja jälkeenpäin on ollut aina tosi hyvä fiilis. Nyt oon uudessa kaupungissa, uusien opettajien tunneilla ja uusien ihmisten keskellä, ja takkuaa aika pahasti. Ihan aluksi en ollut varma, oonko edes oikean tason tunneilla, mutta molemmat opettajat olivat sitä mieltä, että kyllä mä pärjään, kunhan totun niiden opetustyyleihin. No, vähitellen olen tottunut, mutta koska tosiaan myös työ- ja asuinpaikka ovat uusia, oon ollut ihan järjettömän väsynyt. Balettitunneilla se on näkynyt niin, että en ole välillä tajunnut yhtään, mitä opettaja sanoo. Tai ehkä ymmärrän vielä siinä vaiheessa, kun sarjaa käydään yhdessä läpi, mutta kun pitäisi tehdä liikkeet musiikkiin, en muistakaan enää yhtään mitään, ja sitten joko seiskelen muiden tiellä tai luovutan ja siirryn kokonaan sivuun. Ymmärrettävästi tuollaisten tuntien jälkeen ei ole hyvä mieli. Oon yrittänyt tsempata itteäni ja ajatella, että kyllä tää tästä, kunhan totun tähän kaikkeen uuteen. Nyt sitten pari viikkoa sitten olin tunnilla yllättävän pirteä ja pitkästä aikaa tunsin iloa tanssimisesta, mutta jotenkin onnistuin telomaan vähän jalkaani, enkä voinut seuraavana päivänä tanssia. Ja nyt oon ollut flunssassa, ja kahden viikon tunnit on jääneet sen takia väliin. Niin turhauttavaa! Just kun vähän pääsin taas innostumaan. En tiedä, oonko ensi viikolla jo tervehtynyt niin että pääsen tunneille. Tuntuu, että koko tää alkuvuosi on ollut vaan ihme sähläämistä, eikä ihan hirveesti kiinnostais edes mennä tunneille takaisin vaan aloittaa vasta syksyllä uudestaan.

    VastaaPoista
  3. Moikka Senja!
    Mä luulen, että mullakin on vaan joku aallonpohja tässä motivaatiossa menossa. Olen kerran kärsinyt ylikunnosta tai ainakin ollut lähellä sitä ja se tuntui kyllä paljon voimakkaammalta. Se oli hyvin kummallista, että vaikka kuinka oli väsynyt, ei saanut nukutta. Palautumista ei juurikaan tapahtunut, eikä myöskään edistystä. Pidin silloin muistaakseni kahden kuukauden tauon ja oikeastaan jo parin viikon tauko helpotti elämää huomattavasti. Onneksi nyt en usko kyseen olevan ylikunnosta, vaan ehkä jonkinlaisesta kevätväsymyksesta. Kiitos kuitenkin huolenpidosta! :)

    VastaaPoista
  4. Heip Taru!
    Toi toiselle paikkakunnalle muuttaminen on kyllä jo yksistään varmasti niin rankkaa, että pelkästään sen takia menee pasmat ihan sekaisin... Uuteen opettajaan totuttelu vie tosiaan enemmän aikaa kuin uskoisi, vaikka kyse olisikin baletista, jossa noudatetaan suht samantyylistä kaavaa jokaisen opettajan kanssa.

    Mulla on ollut tollaista ihan samaa, että en "tajua" mitään, tai tulee jotenkin sellaisia mustia aukkoja ja kun opettaja laittaa musiikin päälle, tekisi mieli kysyä, että: "Mitä me oltiinkaan tekemässä?" tai "Miten se alku meikään?". En tiedä onko se siitä väsymyksestä vai enemmänkin siitä, ettei sillä hetkellä kiinnosta. Motivaatiota kun piru vie ei pysty teeskentelemään. :(

    Höh, ihan tylsää, että juuri kun pääsit vauhtiin, tuli sitten noita probleemia terveyden kanssa. Ehkä sun kannattaa vaan parantaa itsesi kunnolla ja mennä seuraavaksi tunneille, kun aloittavat uudet sarjat. Jos silloinkin vielä takkuilee, mene vaikka harrastamaan jotain aivottomampaa liikuntaa ja tunnustele, että olisiko oikeasti parempi mennä jatkamaan tanssimista vasta syksyllä. Aika usein tätä strategiaa noudattaessa käy niin, että esim. lenkkeily alkaa tuntua tosi tylsältä ja yhtäkkiä sitä tekeekin taas mieli tanssimaan.

    Sisintään pitää kuunnella ja ajattelin itsekin pitää ensi viikon vapaata baletista, mikäli sinne ei innosta mennä. Nykytanssi on onneksi hyvää vastapainoa juurikin sen erilaisuuden takia ja siksi, että siellä voi jopa hieman sooloilla, eikä pidä olla niin justiinsa. Käytkö itse missään muilla tunneilla kuin baletissa?

    VastaaPoista
  5. Joo, oon ajatellutkin, että voisi olla parempi ihan vaan lenkkeillä ja käydä kuntosalilla nyt kun on niin paljon kaikkea uutta elämässä. Aion silti kokeilla vielä (sit kun joskus oon terve, mur), tulisko se baletti-innostus takaisin. Mutta jos vieläkin vaan tökkii, niin pidän kunnollisen tauon.

    Kävin syksyllä muutaman kerran nykytanssissa korvaamassa baletin poissaoloja, ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Olin ajatellut, että alkaisin käydä ihan vakituisestikin nykärissä keväällä, mutta sitten tuli tää muutto, eikä tuntunut kauheen fiksulta idealta aloittaa vielä tavallaan uutta lajia tässä elämäntilanteessa. Mulle tekis kyllä hyvää käydä muillakin tunneilla kuin baletissa, koska oon niin hirvee perfektionisti enkä uskalla heittäytyä. Vaikka tosiaan kävin vain muutamalla nykytanssitunnilla syksyllä, ehdin kokea melkoisia ahaa-elämyksiä, ja ehkä sitä niillä tunneilla koettua vapautuneisuutta siirtyi myös balettitunteihin.

    VastaaPoista
  6. Saara, tosi hyvä ettei tunnu ylikunnolta :) Piti pitää huolta kun silloin kun ekan kerran menin ite ylikuntoon, en vaan tajunnut sitä ollenkaan. Olin lukenut asiasta kyllä, en vaan uskonut että voisin olla ylikunnossa. Se oli kyl ihan kauheeta, en haluis samaa kenellekään toiselle, niin muistuttelen aina ihmisiä jos ne ihmettelee etteipä huvita liikkua :>

    Taru, kannattaa ehdottomasti mennä jolleki sellaselle tunnille jossa opekaa ei oo niin perfektionisti! :) Mun joogaopettaja tulee tosi usein sanomaan mulle et "muista hymyillä" ku ilmeisesti näytän aina niin vakavalta tai jotain :D Ja showtanssiope on kans ihana, se sanoo tosi usein kaikille että pitää tehdä omalla tyylillä ja silleen miten tuntuu hyvältä. Just tollasista tunneista saa niin paljon positiivista energiaa :))

    VastaaPoista
  7. Senja, mun opettajat on kyllä rentoja ja ihanan kannustavia, mä oon itse se nipottaja. :) Toki opettajat korjaavat, kun korjattavaa on (eli aika usein), mutta ovat armollisia tällaisia aikuisiällä baletin aloittaneita kohtaan. Musta on ihanaa, kun baletissa on niin selkeetä, miten liikkeet tehdään oikein, ja haluaisin tehdä ne täydellisesti, mutta se nyt vaan ei yleensä onnistu. Mua kiehtoo baletin kurinalaisuus, mutta se on myös ansa, kun on niin helppo keskittyä liikaa siihen suorittamiseen. Siksi joku toinen laji siinä rinnalla olis varmaan ihan hyvä juttu. Toisaalta myös nuo mun opettajat saa mut rentoutumaan sopivilla kommenteilla. Esim. kerran kun musta tuntui, että "nyt menee varmaan väärin ja ei tää jalka nyt vaan nouse", opettaja sanoi, että "älä pure huulta", ja heti sujui paremmin. :D

    VastaaPoista
  8. Taru: Siis nykäri antaa just niitä mahdollisuuksia liikkua "yli" oman liikekielen. Voisithan mennä vaikka nyt sit ekaksi pelkästään nykäriin ja ehkä sen voimalla sitten balettikin taas maistuu! Kyllä se innostus tulee taas jostain ja ehkäpä juuri jonkin toisen lajin (lenkkeily, nykäri) kautta. Mullakin on toi meno aika jähmeetä, koska on jotenkin vaikeeta heittäytyä 176 senttisellä varrella mitenkään tosi luontevasti, mutta kyllä nykäri on antanut mulle ihan hirveesti sitä "liikkumatilaa" ja olen oppinut käyttämään kehoani paljon monipuolisemmin.

    Toivottavasti sulla lähtee taas tanssit käyntiin ja voin täytyy vain todeta, että vaikka se välillä vaikealta tuntuu, palo ei ole lähtenyt mihinkään. Joskus pitää vaan antaa kehon tehdä jotain leppoisampaa, koska baletti on niin äärimmäisen perfektionistista. Suurta tsemppiä sulle ja kyllä se intohimo sieltä taas herää. :)

    Senja: Minäkään en silloin tajunnut, että olin ylikunnossa, kun siitä kärsin. Olin jotenkin kuvitellut, että silloin olisi joku flunssa päällä ja ihan vetelä olo, mutta itellä oli ainakin enemmän sellainen ylivirittynyt, mutta voimaton olo. Voisi kuvitella, että korkea verenpaine voisi aiheuttaa vähän vastaavan olon. Onneksi toivuin kuitenkin nopeasti ja nyt osaan tarkkailla itseäni paremmin.

    Tänään oli niin ihanaa taas joogailla! Meillä on siis sellainen jooga-/venyttelytunti näin lauantaiaamuisin klo11. Oli niin ihanaa käpertyä tunnustelemaan sitä kehoa ja keskittyä tekemään vain omien tuntemusten mukaan. <3 Illalla olisi sitten edessä lukion luokkakokous, joka luultavasti venähtää aika pitkäksi ja huomenna saattaa olla hieman ohut olo...

    Oikein hauskaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista