Aaa-sen-to!

Olin ihan lieskoissa eilen, kun sain kerrankin hyvää palautetta jatkobaletissa selkäni asennostani! Olen kamppaillut notkoselkäni kanssa (ei siis mikään uber notko, mutta häiritsevä kuitenkin) koko ikäni ja nyt tosiaan tuntuu, että olen löytänyt oikean asennon selälleni tanssiessa. Kesätauon aikana keskityin pitkälti keskivartalotreeniin ja varsinkin syvien vatsalihasten vahvistamiseen ja luulenpa tämän olleen ratkaiseva avain notkoselkäongelmaani. Tai jotenkin ehkä ymmärsin jollain syvemmällä tasolla, miten syvillä lihaksilla tuetaan selän asentoa? Ken tietää, mutta hyvä fiilis jäi!

Mutta... Nilkkojeni kanssa saan edelleen taistella. Nilkat eivät sinänsä ole enää kireät, kuten keväällä, mutta kaarta pitäisi saada enemmän ja muutenkin ojennuksen pitäisi tulla "refleksinomaisemmaksi". Tämä tulee esiin hypyissä, jolloin tuntuu, etten ehdi ojentamaan nilkkoja kunnolla. Olen hieman kesän aikana ottanut takapakkia asian kanssa, joten eiköhän täältä taas rymistellä kehityksessä eteenpäin, kun viikot kuluvat.

Yläselkäni on myös vetänyt itsensä kunnon juntturaan ja saan työskennellä sen kanssa kyllä aimo annoksin, jotta saan sellaisen ylävartalokipsifiiliksen pois. Kunnon venyttelyrumba vaan päälle taas!

En muista olenko kertonut rakenteellisesta ongelmastani aikaisemmin, mutta homma on siis niin, että vasen jalkani on muutaman sentin (muistaakseni 2 tai 3 cm) pidempi kuin oikea jalkani. Tämä aiheuttaa automaattisesti siis sen, että vasen lonkkani nousee helposti väärään asentoon. Olkapääni korjasin joskus teini-iässä samalle tasolle kuin oikea olkapää (vasemman jalan pituusero aiheuttaa siis tietysti koko ylävartaloon virheasennon, jossa vasen puoleni on korkeammalla kuin oikea), mutta tämäkin vaati muutaman vuoden, etten joutunut ajattelemaan aina välillä, että "vasen olkapää alas". Luistellessani tai muita lajeja tanssiessani en tunne jalkojeni pituuseroja ollenkaan, mutta baletissa huomaan sen tenduissa ja rond de jambeissa sekä kaikissa liikkeissä, jossa jalka nousee yli 90 astetta (jalanheitot, developpet, yms.). Asian kanssa täytyy vain taistella ja tehdä liikkeitä peilin edessä, jolloin opin pitämään lonkan alhaalla ja tekemään asennon tuntumaltaan eri tavalla kuin toisella jalalla. Monilla on varmasti vastaavia mittasuhdeongelmia ja mikäli olisin harrastanut balettia kauemmin, olisin varmasti jo vuosia sitten onnistunut korjaamaan vasemman lonkan asennon samanlaiseksi kuin oikean puolen. 

Tänään olisi edessä keskitason tunti, joka onkin enemmän omaa tasoani. Juuri eilen keskustelin erään ryhmäläiseni kanssa, kuinka keskitason tunnit ovat omalla tavallaan tehokkaampia kuin jatkotunnit, koska aivot saavat keskittyä tekemään liikkeet oikein ja huolellisesti, eikä homma kaadu siihen, että joutuu fundeeraamaan liikaa sarjoja ja tekniikkapuoli jää vähemmälle. Jokainen on varmasti törmännyt samaan. Toisaalta välillä on hyvä käydä hieman liiankin haastavilla tunneilla, jotta joutuu työskentelemään itsensä äärirajoilla. Lehmussaaren tunnit ovat siitä hyviä, että mikäli tunnilla tehdään jotain, jota hän ei suosittele esim. minun tekevän, hän aina huomauttaa asiasta sanomalla vaikkapa: "Älä sinä Saara tee tätä näin, vaan tee se pelkästään näin.".

Minkälaisia fiiliksiä itselläsi on ollut (mahdollisen) kesätauon jälkeen?