Villapökät balettiin

Aloitan melkein joka talvi kutomaan jotain villaista ja lämmintä, mutta jostain syystä innostus lopahtaa aina kesken ja kutomukset jäävät lojumaan kaapin perukoille. Jotenkin kutominen pitää suorittaa "kerralla loppuun"siten, että sitä tekee edes muutamana päivänä viikossa, tai muuten se jää kesken. Tänä talvena päätin ryhdistäytyä ja kutoa jotain helppoa, jossa ei ole kantapäitä tai muutakaan ihmeellistä kikkailua. Selailin vanhempieni luona äitini vanhoja käsityölehtiä ja löysin aivan oivallisen villahousujen ohjeen vuoden 1972 Eevaneuleesta.

Eevaneuleen hinta on ollut tuolloin 2,90 markkaa... söpöä.

Eräs tanssikaverini innostui kutomaan tällä ohjeella itselleen sekä paidan että housut, jotka vetäisee silleen yhteen pötköön, "one pieceksi". Siinä onkin sitten jo hieman kunnianhimoisempi urakka kyseessä...

Ohje löytyy tämän sivun toiselta tekstipalstalta, kohdasta "Housut". Tekstistä ei taida saada oikein selvää, joten alempana vielä makrokuvat tekstistä.

Näin sitä syntyy: hitaasti, epämääräisellä käsialalla ja rumasta langasta, mutta jos tämän urakan saan valmiiksi, olen itsestäni ylpeä.

En tosiaan ole mikään käsityöihminen, mutta nämä pöksyt aion taistella valmiiksi, vaikka ne valmistuisivat vasta ensi talven paukkupakkasille. En aio kutoa housuista täyspitkiä, vaan teen omasta versiostani shortsit, jotta homma pysyy jonkinlaisessa järkevässä aikataulussa. Luultavasti kutoisin housuja muuten vielä talvella 2018. Lankaa en valinnut kaupasta, vaan se oli ikivanhaa villalankaa porukoiden ullakolta, joten väri ei ehkä hivele silmää. Mustat villahousut omistan jo entuudestaan ja baletissa opettajalta saa aina kuulla, kuinka ihanaa olisi, mikäli oppilaat käyttäisivät enemmän vaaleita vaatteita. Näin vartalon linjat ja asennot erottuisivat paremmin. Nyt sitä sitten saa mitä tilaa. Tai ehkä vasta ensi talveksi.