Kankeita tanssiliikkeitä ja muutama vesiperä

Sunnuntai valkeni Turussa raskaan harmaana. Sain kuitenkin aamulla jonkun kummallisen inspiraatiopiikin ja halusin toteuttaa hieman uutta materiaalia Dance Primon fabo-sivuille. Eipä muuta kuin poikaystävä J messiin kameran kanssa, muutama rääsy muovipussiin ja kuvaamaan. Olen toki hieman toipilas nilkkani kanssa ja joutunut olemaan syrjässä tanssitunneilta jo noin kuusi viikkoa, joten kuvista tuli hieman kankeita, mutta parasta oli kuitenkin kuvausfiilis ja se, että pääsi edes hieman toteuttamaan itseään. Tässä muutama naurettavan epäonnistunut ja hupaisa kuva sessiosta ja onnistuneempia kuvia voit käydä kurkkaamassa Dance Primon fabo-sivulla: http://www.facebook.com/media/set/?set=a.213994205336293.51105.143374885731559&type=1

Hobittijalat

Tuuli vei mennessään

KYLMÄ!

Jazz hands

Koppakuoriainen

Kädet hävisivät jonnekin...

Mitä nilkalle kuuluu?

Taannoisen loukkaantumiseni takia olen edelleen ulkona tanssitunneilta ja pännii kyllä rankalla kädellä.


Kävin muutama viikko sitten näyttämässä nilkkaani ortopedillä ja nivelsiteet olivat tosiaan revenneet, mutta jokseenkin hyvin parantuneet lääkärikäyntiini mennessä. Sain lähetteen fysioterapeutille ja näin alkuun kuntoukseksi sauvakävelyä, josta voi pikkuhiljaa edetä juoksuaskeleiden ottamiseen ja lopulta ponnistusten ja hyppyjen tekemiseen. Olen nyt ahkerasti käynyt sauvakävelyllä ja uskokaa ken haluaa, mutta se on aivan hulvattoman mukavaa puuhaa! Sain sauvat lainaan kaksimetriseltä isältäni, joten ne ovat hieman liian pitkät, mutten ole kokenut sen merkittävästi haittaavan menoani. Koska sauvoissa ei ole kumitulppia en ole voinut kävellä asfaltilla, mutta olen tehnyt lenkkejä pehmeällä alustalla Ruissalon luontopoluilla. Eilen kykenin ottamaan jo muutaman juoksupyrähdyksenkin, mutta jalka alkaa kyllä heti särkemään jalanpohjasta juostessa. Ei siinä mitään, eteenpäin paranemisessa kuitenkin mennään.


Tässä hieman kuvia tapaturman jälkeisestä jalasta (ei sovi herkille silmille ;)): 

Tikkien poiston jälkeen

Jalkapohjassa oli myös söpö yksinäinen mustelma jännässä paikassa

Tältä näytti ja kipeältä tuntui. Tuli ensimmäisen viikon aikana popsittua suhteellisen huolellisesti särkylääkkeitä ja kamalinta oli se, kun yöllä heräsin todella koviin kipuihin. Huh, onneksi ei tarvitse enää kokea kipua, särkyä tai kolotusta!


Ortopedin mukaan paranemiseen menee meikäläisen osalta maksimissaan 3kk. Onneksi nilkka ei ainakaan vielä tunnu löysältä, mutta lihakset sen ympärillä ja oikeastaan reisistä asti, ovat aika lailla surkastuneet. On naurettavaa, kuinka nopeasti surkastuminen tapahtuu. Eiköhän tästä kuitenkin vielä jalka saada!


Tässä vielä kuvia Ruissalon luontopolulta, jossa nautiskelen luonnosta ja viuhotan sauvojen kanssa:

Riina ihmemaassa

Aamu oli kuulas - juuri sellainen kuin suomalainen syysaamu meren lähettyvillä on. Riina päätti pukea ylleen yli kymmenen vuotta vanhan esiintymismekon ja kärkitossut. Hän lähti kuljeksimaan Katariinanlaakson metsikköön ja löysi voimakkaan puun, jonka runkoa halusi koskettaa. Puussa oli taikavoimaa, joka muutti Riinan ihon sinertäväksi ja mekon persikanväriseksi. Riinan teki mieli tanssahdella ja hän kokeili nostaa toista jalkaansa kevyesti. Olo oli edelleen aamu-uninen ja asento jäi pehmeäksi tervehdykseksi metsälle. Metsä vastasi tervehdykseen muuttumalla violetiksi.

Riinan tarina jatkuu kuvien muodossa edelleen Dance Primon facebook-sivuilla osoitteessa http://www.facebook.com/pages/Dance-Primo/143374885731559. Tervetuloa selailemaan kuvia ja tutustumaan Turun ympäristöön, jossa kuvaussessio toteutuettiin.