perjantai 23. syyskuuta 2011

Kuvaussessioista

Ajattelin lisätä tänne vielä muutaman kuvan Primon kuvaussessioista. Olisi ihan jees saada tuo jalka kuntoon seuraaviin kuvauksiin, että voisin itsekin esiintyä kameran edessä, mutta saas nyt sitten nähdä. Onneksi Riina on lupautunut mulle kuvattavaksi uudestaankin!
















torstai 22. syyskuuta 2011

Tylsää! Tylsäätylsäätylsää!

Voi jestas että on tylsää. Nilkkani rusauttamisesta on melkein tunnilleen kulunut nyt viikko. Kepeillä köpöttely ja vaivaisena oleminen ottaa todella päähän. Seinät kaatuvat niskaan ja tanssijalkaa vipattaa. Muutun muutenkin lyhyenkin urheilutauon aikana aivan mielipuoleksi ja levottomaksi kuin tarkkailuluokkalainen.

Olo on jotenkin liian levoton lukemaan kirjaa, katsomaan jotain leffaa tai yleensäkään keskittymään yhtään mihinkään. Miettikää, haluaisin jopa siivota. Niinpä. Jokin sellainen aivoton ruumiillinen puuhastelu saisi purettua tätä levottomuutta kropastani. Muttamutta, en voi edes siivota!

Voi mikä vankilafiilis! Ei todellakaan kiinnosta tehdä yhtään mitään sellaista, mitä voisin tehdä ja todellakin kiinnostaisi tehdä kaikkea, mitä en voi tehdä. Armoton pattitilanne...

Ansiedade_large
http://bisnaguinhas.blogspot.com/

lauantai 17. syyskuuta 2011

Loukkaantuminen

Suurimmasta kismityksestä yli päästyäni on aika kertoa hieman huonoja uutisia. Valitettavasti tämän tytön tanssit joutuvat hetkeksi hyllylle.

Tumblr_lgbn78whum1qzrkblo1_500_large_large

Päivä oli torstai ja laji nykäri. Tehtiin diagonaalissa sellaista hyppysarjaa ja eiköhän meikäläinen ländännyt hypyn vasemman jalan ulkosyrjälle. Rysähdin siis kovasta vauhdista ja korkealta koko painollani jalan päälle. Sattui aivan s******sti. Siinä sitten kaverin avustuksella pääsin ylös lattialta ja tunsin jotain kummallista kuumaa valuvan jalastani. Olin saanut parin sentin ammottavan haavan, josta puski antaumuksella verta lattialle. Älkää kysykö mistä vekki tuli, en tiedä itsekään. Luultavasti parkettilattian saumasta tai jostain roskasta, en osaa sanoa. Siitä sitten heilahdettiin Pulssiin tikattavaksi ja kuvattavaksi ja ONNEKSI mitään ei ollut murtunut, eikä lihassäikeitä tai nivelsiteitä poikki. Nivelsiteet olivat vain revähtäneet kunnolla ja tosiaan haava vaati tikkejä. Itselläni on todella tiukat nivelsiteet, joten tämä aiheuttaa niiden revähtäessä usein suuremman vamman kuin henkilöllä, jonka nivelsiteet ovat löysät. Toivottavasti räsähdyksen jälkeen nivelsiteeni palautuvat entiselleen, eivätkä löysty liikaa.

Kepeillä nyt toistaiseksi köpöttelen ja tikit saan parin viikon päästä pois. Painoa en pysty jalalle vielä yhtään antamaan, mutta eiköhän se muutaman päivän päästä ala onnistua. Kipuun joudun vielä nappia ottamaan, mutta luultavasti sekin häviää, kunhan turvotus laskee. Vaikka mitään vakavampaa haaveria ei onneksi sattunut, harmitus on silti kova, koska joudun pidättäytymään harjoituksista kuitenkin aika pitkän ajan. Aion malttaa tervehdyttää itseni kunnolla, jotta en vammauta itseäni pahemmin. Jalan voidessa paremmin voin reenata kuitenkin ylävartaloani ja keskittyä esimerkiksi ongelmakohtaani, nimittäin yläselkään. Vaikea tätä kuitenkaan vaaleanpunaisten lasien läpi on katsoa. Pöh.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Dance Primon kuvauksista

Päivittelen parhaillaan Dance Primon nettisivuja ja julkaisen muutaman kuvan nyt täällä blogissakin. Sunnuntainen kuvaussessio oli kyllä älyttömän hauska, ehkäpä juuri sen takia, että asialla oli täysi kamera-amatööri (minä) ja mallina ystäväni Riina. Joistain kuvista tuli huikean hienoja, kun taas toisia kuvia repeilimme katsoessamme niitä keikan jälkeen tietokoneelta: "Siis miten sun käsi on tossa ihan tynkä? Melkein kuin sulta puuttuisi ranne kokonaan..." Siinä siis itselleni hieman opittavaa, nimittäin kuvakulmat.

Julkaisen kuvia Primon facebook-sivustolla tiputellen ja lisää kuvia ajattelimme käydä näpsimässä syssymmällä, kunhan lehdet hieman punertuvat. Tässä siis muutama kuva näin etukäteen rakkaille lukijoilleni: 






sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Balle-Riina for Dance Primo

Tänäinen päivä on vilahtanut ohi hetkessä. Lähdimme ystäväni Riinan kanssa varhain aamulla kuvaamaan materiaalia Dance Primolle Ballerina Projectin tyyliin. Huomenna päivittelen sitten vähän Primon nettisivuja ja facebook-sivustoa... Julkaisen myös muutaman kuvan blogissani. Huomisiin ja huomiseen siis!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

I'm singing in the rain

Tittidittittii... on niin huikeen hyvä fiilis!

4493966992_dde6a27a53_large

Juuh, eli vaikka vettä tulee kuin Esterin peppureiästä ja keli on harmaa kuin delfiini, meikäläinen fiilistelee kuin pikkulapsi. Why? Well why not? On tähän kuitenkin syynsä... 

Eilen saapuessani tanssikoululle, Lehmussaari vaelsi eteisessä minua vastaan ja tervehdittyään letkautti: "Olen sä Saara kyllä mennyt huikeasti eteenpäin!" Olin siinä sitten ihan pölkyllä päähän lyöty, koska tosiaan kesä on mennyt jokseenkin laiskotellessa, eikä tässä nyt hirveän montaa tuntia ole vielä ehtinyt olla. Muuta selitystä en keksi kuin että olen kesällä voinut levätä ja herkistellä kroppaa kuin kilpaurheilija ja nyt se sitten tottelee mua paremmin kuin koskaan. Jees, mitä turhia pohtimaan syitä, vaan eipä muuta kuin pakkaamaan kamat kassiin ja fillarilla kaatosateessa jatkobalettiin!

Sori, vähän oli pakko hehkuttaa... ;)

Tumblr_lr3o1tggeo1qaba6qo1_500_large


Kuvat: We heart it

tiistai 6. syyskuuta 2011

Aaa-sen-to!

5184798400_d149fc3efa_large




Olin ihan lieskoissa eilen, kun sain kerrankin hyvää palautetta jatkobaletissa selkäni asennostani! Olen kamppaillut notkoselkäni kanssa (ei siis mikään uber notko, mutta häiritsevä kuitenkin) koko ikäni ja nyt tosiaan tuntuu, että olen löytänyt oikean asennon selälleni tanssiessa. Kesätauon aikana keskityin pitkälti keskivartalotreeniin ja varsinkin syvien vatsalihasten vahvistamiseen ja luulenpa tämän olleen ratkaiseva avain notkoselkäongelmaani. Tai jotenkin ehkä ymmärsin jollain syvemmällä tasolla, miten syvillä lihaksilla tuetaan selän asentoa? Ken tietää, mutta hyvä fiilis jäi!

Mutta... Nilkkojeni kanssa saan edelleen taistella. Nilkat eivät sinänsä ole enää kireät, kuten keväällä, mutta kaarta pitäisi saada enemmän ja muutenkin ojennuksen pitäisi tulla "refleksinomaisemmaksi". Tämä tulee esiin hypyissä, jolloin tuntuu, etten ehdi ojentamaan nilkkoja kunnolla. Olen hieman kesän aikana ottanut takapakkia asian kanssa, joten eiköhän täältä taas rymistellä kehityksessä eteenpäin, kun viikot kuluvat.

Yläselkäni on myös vetänyt itsensä kunnon juntturaan ja saan työskennellä sen kanssa kyllä aimo annoksin, jotta saan sellaisen ylävartalokipsifiiliksen pois. Kunnon venyttelyrumba vaan päälle taas!

En muista olenko kertonut rakenteellisesta ongelmastani aikaisemmin, mutta homma on siis niin, että vasen jalkani on muutaman sentin (muistaakseni 2 tai 3 cm) pidempi kuin oikea jalkani. Tämä aiheuttaa automaattisesti siis sen, että vasen lonkkani nousee helposti väärään asentoon. Olkapääni korjasin joskus teini-iässä samalle tasolle kuin oikea olkapää (vasemman jalan pituusero aiheuttaa siis tietysti koko ylävartaloon virheasennon, jossa vasen puoleni on korkeammalla kuin oikea), mutta tämäkin vaati muutaman vuoden, etten joutunut ajattelemaan aina välillä, että "vasen olkapää alas". Luistellessani tai muita lajeja tanssiessani en tunne jalkojeni pituuseroja ollenkaan, mutta baletissa huomaan sen tenduissa ja rond de jambeissa sekä kaikissa liikkeissä, jossa jalka nousee yli 90 astetta (jalanheitot, developpet, yms.). Asian kanssa täytyy vain taistella ja tehdä liikkeitä peilin edessä, jolloin opin pitämään lonkan alhaalla ja tekemään asennon tuntumaltaan eri tavalla kuin toisella jalalla. Monilla on varmasti vastaavia mittasuhdeongelmia ja mikäli olisin harrastanut balettia kauemmin, olisin varmasti jo vuosia sitten onnistunut korjaamaan vasemman lonkan asennon samanlaiseksi kuin oikean puolen. 

Tänään olisi edessä keskitason tunti, joka onkin enemmän omaa tasoani. Juuri eilen keskustelin erään ryhmäläiseni kanssa, kuinka keskitason tunnit ovat omalla tavallaan tehokkaampia kuin jatkotunnit, koska aivot saavat keskittyä tekemään liikkeet oikein ja huolellisesti, eikä homma kaadu siihen, että joutuu fundeeraamaan liikaa sarjoja ja tekniikkapuoli jää vähemmälle. Jokainen on varmasti törmännyt samaan. Toisaalta välillä on hyvä käydä hieman liiankin haastavilla tunneilla, jotta joutuu työskentelemään itsensä äärirajoilla. Lehmussaaren tunnit ovat siitä hyviä, että mikäli tunnilla tehdään jotain, jota hän ei suosittele esim. minun tekevän, hän aina huomauttaa asiasta sanomalla vaikkapa: "Älä sinä Saara tee tätä näin, vaan tee se pelkästään näin.".

Minkälaisia fiiliksiä itselläsi on ollut (mahdollisen) kesätauon jälkeen?